Lauantaina sentterin kiltti pomotäti kutsui koko konkkaronkan luokseen valmistamaan sushia ja mitä tahansa herkkuja kukin haluaisi tehdä. 40 neliötä ja 20 vierasta niin tunnelma oli tiivis, mutta hieman ahdas.

Tässä juurikin kyseinen rouva esittää kuinka homma toimii. Homma toimii näin: etikalla hienoisesti maustettu riisi muotoillaan möykyksi, päälle varovaisen vähän wasabia ja lopuksi suikale raakaa kalaa, mätiä, mustekalaa tai jotain muuta yhtä hyvää. Tämä on siis vain yhdenlainen sushi nimeltään nigirisushi. Toinen mitä teimme on makisushi jossa merilevän (joka on siis kuin paperia ja maistuukin melkein samalle) sisään laitetaan riisiä, vihanneksia ja/tai kalaa, kääritään rullalle ja leikataan sopivan kokoisiksi paloiksi. Dipataan soijakastikkeesen ja nautitaan.

Hullun puolalaisen pizzat ansaitsevat erityismaininnan. On ilmeisesti tehnyt ennenkin koska oli parasta pitsaa mitä tässä saarivaltiossa on tähän mennessä saanut syödä. Italialaiset tuttavammekin ovat ihmeissään kun puolasta kajahtaa.

Pöytä koreana. Pizzat ehdittiin syödä ennen kuin sain kameran kaivettua esille. Pizzan ja sushin lisäksi oli tarjolla paellaa, lettuja, spagettia ja suklaakakkua. Ja viiniäkin sen verran että isäntärouvan isäntämies sammahti olohuoneen lattialle... japanilaiset...

Perjantaina Kioton työpajan jälkeen siirryimme naapurikaupunkiin Naraan. Tämäkin entinen pääkaupunki, mutta todella kauan sitten. Nykyään varsin pieni paikka jossa ei ole muuta kuin maaseutua ja perinteitä.

Ilma oli kuin morsian (eli kaunis, varmistan vain), ja sain mielestäni aikaiseksi muutaman onnistuneen valokuvan. Tässä kaksi.



Lisäksi paikallinen erikoisuus on että temppelialua on täynnänsä kesyjä peuroja. Ilmeisesti hajut olivat kohdillaan kun synkkasi näin hyvin heti alusta alkaen.

Koko lauantaipäivä tuli kierreltyä samanlaisia maisemia, kunnes yö saapui. Tässä vielä muutama naaraspeura. Annoimme niille nimeksi Rebecca ja Karolina.

Seuraavana päivänä sama temppeliruljanssi jatkui aikansa, mutta liikkeissä alkoi näkyä jo pientä väsymystä.

Onneksi junalla pääsi takaisin kotiin Tokioon, ja nopeasti. Nämä junat menevät tuhatta ja sataa ja jopa yli 300 km/h.

Nyt ei pidetä hauskaa vaan tehdään töitä. Tai pidetään pikkusen hauskaakin. Keskiviikosta sunnuntaihin kestävän matkan ensimmäinen puolisko vietetään Kyotossa, Japanin entisessä pääkaupungissa. Tarkoituksena on edistää ja mainostaa hieman Eurooppaa ja tätä opiskelijanvaihto-ohjelmaa Japanissa. Tätä tapahtumaa varten olimme valmistelleet omaan alaan liittyvän noin 15-20 min esitelmän japanin kielellä. Sopivasti pienen paniikin sai päälle kun opettajat eivät meinanneet millään ehtiä tarkistaa esityksiä ja oma esitykseni saatiin tarkistettua loppuun noin tunti ennen lähtöä.

Keskiviikko menikin sitten lähinnä matkatessa, mutta illalla ruokailun yhteyteen oli kutsuttu opiskelijoita Kioton yliopistosta ja järjestetty jotain pientä hauskaa ohjelmaa. Kaikki olivat ostaneet pienen lahjan ja joulupukki jakoi ne aluksi, meikäläisittäin oli teatteri-esitys ja heikäläisittäin joku perinteinen laulutanssijuttu. Itse ostin lahjaksi hattivattimukin ja sain lahjaksi hienot puikot, eli tikut, eli semmoset millä täällä syödään ruokaa.

Kiotosta ei löydy hakemallakaan samanlaisia pilvenpiirtäjiä kuin Tokiosta. Aika erikoista kun kuitenkin kyseessä on miljoonakaupunki. Tässäpä kuva heti majapaikkamme oven ulkopuolelta. Majapaikkamme oli jonkun sortin temppelin ja hotellin sekoitus. Sängyllisiä huoneita ei ollut vaan nukuttiin lattialla. Ruoka oli aivan liian japanilaista. Aamulla viiden aikaan tai millon lie tuli keskusradiosta kuulutus että nyt alkaa rukoushetki, hopihopi. Jäi väliin.

Torstaina oli yksi Airbussin tärkeän henkilön puhe ja 3 meikäläisten esitystä. Illalla kävimme Osakassa tutustumassa Panasonicin rakennukseen, jonka jälkeen Kiotoon palattuamme oli vuorossa matkan paras osa. Illalliselle oli jälleen kutsuttu opiskelijoita yliopistosta ja muitakin henkilöitä. Voivoivoi kun olikin sattunut vaan lähinnä naispuolisia opiskelijoita. Ruoka ja juomaa riitti.

Ohjelmassa oli perinteinen japanilainen rumpuorkesteri mättämässä sen minkä rahkeista irtosi.

Hieno oli ammattilaisten show, mutta tässä vaiheessa ilo vasta irtosi. Ei ehkä kuulostanut hirveän hyvältä, mutta kaikki stressi mikä esitystä tehdessä oli kertynyt purkautui nopeasti. Jos mahdollista, niin pitää etsiä josko näitä pelejä saisi paukuttaa jossain vaikkapa sitten Hitachiin muutettaessa.

Kukas se siinä taas niin pätevän näköisenä. Esityksemme oli ehdottomasti tylsin kaikista, mutta eipä se tässä vaiheessa paljoa enää paina. Ennen meikäläisten esityksiä oli Fysiikan nobel-voittajan esitys, joka satttuu olemaan myös samalta alalta kuin minä ja siksi varsin mielenkiintoinen. Sain myöskin otettua kuvan yhdessä hänen kanssaan ja lähetin Tanpereelle kollegoille ihmeteltäväksi. Siis Tampereelle.

Ja esitysten jälkeen vielä pientä kiertelyä Kiotossa. Tässäpä yksi kuva hiekkapuutarhasta. Näitäkin on aika paljon ympäriinsä. Suikaleet etualalla symboloivat merta ja möykky taka-alalla... hmm.. enpä muista, jotain muuta kuin merta, ehkäpä aurinko tai kivi.

Sarjassamme eipä-sitten-opiskella-vaan-pidetään-vaan-hauskaa jakso grillausta. Menee ihan mahottomaksi tämä homma. Edellisenä päivänä annettiin käteen 14000 yeniä eli sehän tekee about 100euroa joilla ostettiin 8 hengen porukalle grillaustarpeet. Seuraavana päivänä sitten mentiin koko päiväksi puistoon grillailemaan. Yksi grillausryhmä koostui yleensä 5 meikäläisestä ja 3 japanilaisesta ja tarkoitus oli saada meidät puhumaan hieman japanin kieltä rennommassa ympäristössä. Päivä oli kylmä mutta hiillos lämmitti.

Puolet ryhmästä (vasemmalta oikealle): espanjalainen kantojuhta daniel, italialainen grillimestari chris, belgialainen huippukokki piet ja japanilainen aurinko.

Puolalaiset esittelevät vaihtoehtoisen tavan nauttia olut kylmänä päivänä. Lämmitetään se ja pistetään sisään sokeripala. Nerokasta!

Yleisnäkymä.

Hyvää oli ja kai sitä japaniakin tuli muutama lause puhuttua.

Tulipa käytyä teatterissa. Oli erikoinen tämäkin. Performanssi esitettiin kahvilassa joka oli erotettu vieressä olevasta isommasta huoneesta/salista parilla liukuovella. Katsojat eivät istuneet tuoleilla vaan olivat kevyesti osana esitystä. Käytännössä siirtyen eri paikkoihin seuraamaan esitystä, mutta myöskin vähän erikoisemmin tavoin kuten seisoen ringissä osana eräänlaisen aa-kerhon kokousta tai mutustellen pikkupurtavaa kahvilan puolella ollen osana kotibileitä.

Ei pitäisi tehdä päivityksiä näin myöhään kun ei enää muista kunnolla tapahtumia...

Sarjassamme eipä-sitten-opiskella-vaan-pidetään-vaan-hauskaa jakso teeseremonia. Ei nyt naurettavan hauskaa kuitenkaan, koska tarkoitus on juoda teetä kauniisti, rauhallisesti ja harmoniassa.

Seremonia suoritetaan pienessä tatamihuoneessa, jonka keskellä on tulisija ja pannu jossa vesi keitetään. Kyllä, tuosta reiästä käydään sisään huoneeseen. Tee ei ole tavallista pussiteetä vaan vihreää teetä joka vispataan kuohkeaksi tai jotain sinne päin.

Huoneessa liikutaan omalla tavalla yleensä kyykyssä ollen nostaen itseään käsillä. Jossain välissä saa seistä ja silloin pitää liikkua puolen tatamin mittaisin askelin ja saumojen päälle ei saa astua.

Keskuksen Sato-san on seremonian alalla aika ekspertti ja kuuluu johonkin tiettyyn teeseremonian koulukuntaan. Tässä pukeutuneena teeseremoniaan soveltuvaan kimonoon. Kimonossa on perheen tunnukset painettuna ja kaikki. Hihat toimivat taskuina.

Koska seremonian aikana ei kehdannut ottaa kuvia, niin tässä pari kuvaa kuivaharjoittelusta edelliseltä päivältä. Näin sitä ringissä istutaan ja siemaillaan teetä. Istuma-asento on hirvittävän tuskallinen. Ennen juontia kuuluu ensin kääntää kuppia tietty määrä jotta kuvio on oikeassa asennossa. Juonnin jälkeen kuuluu ihastella kupin kuvioita.

Yleensä kuvioihin kuuluu myöskin kukka-asettelua ja kaligrafiaa. Tässä menossa seremoniaa edeltävää kaligrafian kunnioitusta ja ihastelua.

Vaikea tätä on kunnolla selittää, mutta jospa nuista pikku asioista saisi kuvan minkälaisesta touhusta on kyse. Henkilökohtainen tulkintani on että keskitytään pieniin asioihin ja hiotaan niiden suoritus huippuunsa ja saadaan tässä ajatus pois muista asioista ja "väkisin" rauhotutaan. Ehkä siinä sitten voi oppia jotain syvällistä elämästä...

Ennen Japaniin tuloa etukäteen pelottavimmaksi arvioitu viikonloppu ei ollutkaan enää niin pelottava kun on tässä jo päässyt vähän sinuiks kulttuurin kanssa. Eipä pidetä enää kansaa jännityksessä vaan paljastetaan että kyseessähän on japanilaiseen perheen luona vietetty viikonloppu. Lauantai-aamusta sunnuntai-iltapäivään kestänyt vierailu oli paitsi mielenkiintoinen niin myöskin herkullinen. Perheen isä on kokkina tempura-ravintolassa (eli friteerattua tavaraa) ja kotiäiti oli myöskin aika taitava käsistään. Näin ollen viikonloppu meni aika pitkälti syödessä. Tenpuraa, yakisobaa, pizzaa, piirakkaa ja muuta pientä. Sen lisäksi ei paljon muuta ehdittykään sitten tehdä. Naapurustossa kierreltiin vähän kävellen ja kaupassa ja ruokaa tehtiin yhdessä.

Äitee osasi jutella jonkin verran englantia kun oli kovasti kiinnostunut matkustelusta, niin pystyin sitten vähän keskustelemaankin. Japania kyllä ymmärsi kohtuullisesti kunhan puhuivat h i t a a s t i, mutta oma vastaaminen oli sen verran hankalaa että meni aika lailla englanniksi. Isukki oli vähän hiljaisempaa sorttia.

Tavanomainen tatamihuone, jossa siis oleskellaan tuossa maton päällä ilman tuoleja tms. Kaapissa näkyy koti"temppeli", jossa voi rukoilla kuolleiden omaisten puolesta. En oikein osaa siitä enempää sanoa.

Olohuoneen keskellä oli tila koiran riehua. Ja sen se tekikin esimerkillisesti. Aina kun joku yritti puhua, niin tämä aloitti haukkumaan. Isä katsoo televisiota.

Ulkonäkymä naapurustoon. Idyllistä. Talo oli ollut perheen omistuksessa jo olikohan 40 vuotta. Vähän japanilaista puutarhaakin saaneet sopimaan tontille.

Ja tässäpä koko potretti ja yksi extrakin. Sunnuntaina äiteen kaveri(vasemmanpuolimmainen) tuli kylään. Kova oli puhumaan ja sakea juopotteli aika lailla ruuan yhteydessä. Ai niin ja perheen poika, joka oli kyllä suurimman osan ajasta lacrossea pelaamassa.

Pitänee vielä mainita tähän väliin, kun käytiin toisessa suomikahvilassa. Erikoinen systeemi jossa joka vuosi (tänä vuonna taisi olla viides kerta) yhden kuukauden ajan kahvila vaihtaa suomen värit ylleen. Esillä oli Marimekkoa, Iittalaa, Muumeja, Fazeria ja suomijazzia. Salmiakkia en löytänyt vieläkään mistään, ja nythän paikka on jo kiinni, mutta sainpahan ainakin karjalanpiirakan tilattua! Kaksikin itseasiassa, toinen graavilohella ja toinen munavoilla. Hiljainen hetki sille..


.. no niin, lisäksi näyttivät Kaurismäen leffaa seinällä japanilaisilla tekstityksillä. Muuten oikein kiva paikka mutta hintava, karjalanpiirakat taisivat olla luokkaa 4e/kpl.

Kamakura on jälleen yksi temppeleiden keskittymä Tokiosta lounaaseen (käsittääkseni, muiden perässä kun kävelee niin se ei ole niin tarkkaa), eli niin sanottua vanhaa Japania. Historiaa en tarkkaan tunne, mutta liittyen esitykseen japanilaisista miekoista joka meidän pitää tehdä tiedän sen verran että edellisen vuosituhannen alussa Kamakurassa piti majaansa shogunate. Shogunate oli Japanin käytännön hallitus, jota johti shogun ja jolla oli siis armeija jolla pitää yllä valtaa. Japanissahan on aina ollut myös keisari joka on, sanottakoon nyt vaikka, hengellinen hallitsija.
Tämän ajanjakson hallitsijat arvostivat myös buddhalaisuutta, mikä lienee syynä temppelien suureen määrään. Tekivät myös erinomaisia katanoita (japanilainen miekka) tällöin.

Kerrottakoon tähän hengenvetoon sitten vielä keisarista. Japanissahan on kaksi vallitsevaa uskontoa: buddhalaisuus ja shintolaisuus. Buddhalaisuus tuli Japaniin jostain aasiasta mistä liekään ja shintolaisuus on japanin oma "shamanistinen" uskonto. Käytännössä aikojen saatossa näiden molempien piirteet ovat sekoittuneet toisiinsa ja monessa paikassa buddhalaiset ja shintolaiset temppelit sijaitsevat vieri vieressä ja minun silmään rituaalit näyttävät kovasti samanlaisilta. Joka tapauksessa keisari on shintolaisuuden pääjehu. Lisäksi keisaria pidettiin yleisesti jumalana toiseen maailmansotaan asti. Tässä syy minkä takia japanilaiset taistelivat vallan vimmalla hengestään välittämättä toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen antautumisehtoihin kuului että keisarin piti ilmoittaa, ettei hän ole jumala vaan tavallinen ihminen. Arvatenkin tämä oli aikamoinen järkytys kansalle, mutta ihan hyvinhän siitä taisivat selvitä loppujen lopuksi.

Siinäpä vähän perustriviaa.

Ensimmäinen ja mielestäni hienoin temppeli. Täältä löytyi mm. pitkät rivit pieniä patsaita. En todellakaan tiedä, mutta tekisi mieleni arvata että kukin patsas on muistomerkki yhdelle henkilölle.

Näin arvasin huomattuani että jotkin patsaat on puettu mitä ihmeellisimmin tavoin. Ilmeisesti koristeltuna tavaroilla jotka muistuttavat ko. henkilöstä.

Lähistöltä löytyi temppeli jossa oli pieniä eläinpatsaita - osa hauskasti luontoon siroteltuna - ja joista myöskin osalla oli "vaatteita". Tähän en uskalla nyt mitään sanoa...

No tämä on ainakin takuulla buddhan patsas. Japanin toiseksi suurin, valettu pronssista 1252, 13.35 metriä korkea ja painaa 121 tonnia. Jossain tässä ympärillä oli alunperin myöskin temppeli mutta vuonna 1498 hyökyaalto vei sen mukanaan ja jäljellä on enää perustukset.

Kuka ei kuulu joukkoon? Ison buddhan temppelin ulkopuolella muutama japanilainen englannin kielen opiskelija tarjoutui esittelemään paikkaa ilmaiseksi treenatakseen englannin kielen taitoja. Kertoivat että kuvassa takana oleva rakennus sijaitsi alunperin Koreassa, mutta joku neropatti sai oivalluksen siirtää sen Kamakuraan ja siinähän se nyt möllöttää vieläkin.

Messuraportti! Tokyo Motor Show 2005, eli autojen ja moottoripyörien messu. Ei sinänsä kiinnosta eniten, mutta saimme ilmaisliput keskukselta ja tuleepahan nähtyä sitten sekin. Pidetään nyt kuitenkin kohtuu lyhyenä, kun ei tästä paljon syvällisiä näkemyksiä aasialaiseen sielunelämään irtoa.

Tämä malli tuskin nousee helvetin enkelien ostoslistalle.

Toyotan osastolla esillä ollut... hmm... kulkuväline. Käsittääkseni enimmäkseen vain konsepti eli mainoskikka kuin oikeasti myyntiin tarkoitettu. Hauskan näköinen värkki joka tapauksessa.

Keion yliopiston kehittelemä sähkoauto.

Kimi Räikkösen auto ja jotain. Korokkeen edessä näkyy rivi kuulokemikrofoneja joiden kautta juteltiin esittelijöiden kanssa ja olisikohan tarkoituksena ollut demonstroida melun poistoa jota käytetään kuljettajan ja varikkohenkilökunnan välisessä kommunikoinnissa. Vähän jäi taas syvällisempi näkemys saamatta kielivaikeuksien takia.

Loppukevennyksenä video (xvid,11mb,Christiano) jossa treenataan esittelijöitä... mukana myös Pedro ja Enrico.

Sarjassamme eipä-sitten-opiskella-vaan-pidetään-vaan-hauskaa jakso kalamarkkinat. Tokion rannalla on iso alue jonne kalastajat roudaavat kalaa ympäri maailmaa ja täällä se myydään japanilaisille markkinoille. Ensin aamuvarhaisella on "kalapörssi", jossa isot ja arvokkaat kalat myydään pörssi tai huutokauppaperiaatteella. Tavallisesti jotain 100kg tonnikaloja. Emme kuitenkaan voineet mennä tutustumaan tähän mekkalointiin koska se alkoi kuudelta ja yleiset kulkuvälineet eivät ole vielä aivan terässä siihen aikaan.

Vieressä on sitten iso katettu "tori" jossa on paljon kapeita käytäviä jonka varrella myydään kaiken sortin merenelävää. Yleiskuvaa on vaikea saada esille mutta tässä eräs koju jossa kalat oli vielä elossa.

Torin ulkopuolella ostajat ja myyvät hääräävät tavaraa lihas- tai moottorikäyttöisillä kärryillä tai polkupyörillä tai kantaen tai pakettiautoilla. Hetkenkin herpaantuminen tässä sekamelskassa tietää huonoa.

Pääsimme myös näkemään kuinka tonnikala pistetään lihoiksi ja niin pääsette muuten tekin (varoitus: video on isohko, 24mb, ja vaatii xvid).

Tämän jälkeen oli tarkoitus käydä tutustumassa japanilaiseen puutarhaan, mutta koska vettä tuli kuin aisaa niin nautinto jäi laihaksi.

Syöminen tapahtui jälleen tee-se-itse-paikassa. Näitä on japanissa aika paljon ja minä tykkään. Tästä jollekin tomeralle yrittelijähenkiselle henkilölle bisnesidea Suomeen. Tällä kertaa pöydässä on valurautalevy jonka päällä tehdään eräänlaista pitsan ja munakkaan ristisiitosta (okonomiyaki), "nuudeliwokkia" (yakisoba) tai raaputusherkkua (moncha, liian vaikea selittää). Ainoa haittapuoli on että vaatteet haisevat jälkikäteen viikon rasvalle.

Ravintola sijaitsi Asakusassa, joka on kai jossain määrin Tokion vanha kaupunki. Ainakin siellä on muutama temppeli ja myyntikujia joilta voi ostaa japanilaisia esineitä tyyliin kimonoita tai viuhkoja tms. järkevään hintaan. Tämä kuva ei liity mitenkään mihinkään mutta tykkäänpä vaan kovasti niin saa olla.

No ostinpa kitaran.

Yokohama-reissu. Yokohama on kaupunki Tokion eteläpuolella tai yhtyy samalla lailla Tokioon kuin Vantaa ja Espoo Helsinkiin. Samallailla yhtyy kaupunkeja joka suunnalta.

Tässä kuva korkeimmalta minne Japanissa normaalilla ihmisellä on asiaa. Yokohaman Landmark Towerissa turistin mollukat pääsevät 273 metrin korkeuteen Japanin (maailman?) nopeimmalla hissillä joka painaa menemään 750 metriä minuutissa. Matka ylös taittuu noin 40 sekunnissa.

Muita asiallisia kuvia ei sitten olekaan, joten pakko panna hökeltämiskuvia:

Tässä ulkonäkymä Landmark Towerista. Onhan se iso, muttei loppujen lopuksi kuitenkaan paljon Belgialaista toveriamme Koenia isompi. Halusi ottaa sen muistoksi mukaan mutta ei saanut irtoamaan.

Mitähän sitten tehtäis...

Cirque du Vulcanus. Pidetään vaikka oma pieni privaatti akrobaattishow Yokohaman laivaterminaalin sokkeloissa.

Yokohamassa on myöskin Japanin isoin Kiinalaisten keskittymä eli chinatown. Ihan hieno, mutta suurimmalta osalta ravintoloita joten täydellä vatsalla ei kovin kiinnostava paikka.

Sarjassamme eipä-sitten-opiskella-vaan-pidetään-vaan-hauskaa jakso tuulikellot. Eli koulu vei meidät valmistamaan perinteisiä japanilaisia tuulikelloja täkäläiseltä nimeltään fuurin.

Jospa tästä kuvasta saisi vähän mielikuvaa minkälainen otus on siis kyseessä. Fuurin on lasikupu jonka sisällä on lasinen keppi narussa ja narun päässä paperin palanen. Tuuli ottaa paperiin, keppi osuu kupuun ja kupu heläjää suloisesti.

Operaatio oli kaksivaiheinen:

Ensin puhalletaan lasikupu (minusta oleva kuva on liian suttuinen julkaistavaksi; Pierre saa luvan kelvata nyt).

Ja sitten maalataan kuva vesiväreillä. Tai öljyväreillä jos haluaa, mutta ei kannata insinööreille antaa kovin taiteellista lahjakkuutta vaativia tehtäviä. Hommaa hankaloitti nimittäin sekin vielä että kuva piti piirtää kuvun sisäpuolelle. Tämähän meinaa sitä että kuviot jotka haluaa näkyvän kuvassa päällimmäisenä pitää piirtää ensin ja tekstit pitää kirjoittaa peilikuvana.

Kyllähän siitä fuurin tuli, mutta ei sellainen jota voisi julkisesti esitellä...

Reaaliaikapäivitys. Juuri loppui toinen aivan samanlainen maanjäristys kuin maanantaina. Eli arvaan että 5.0 Tokiossa. Tämähän käy jännäksi.

Uusi päivitys. Järistys oli peräti 6.5 ja sijaitsi erittäin lähellä Hitachin kaupunkia jossa teen työharjoitteluni!

Ensimmäinen oikea maanjäristys! Noin 5.1 Richteria, järistyksen keskus Tokiossa 40 km syvyydellä. Kyllähän tuo vähän pelotti. Joittenki mielestä oli tosi pieni, mutta ilmeisesti tässä vaikuttaa se etta minun huone on 8. kerroksessa ja heiluu sitä enemmän mitä korkeammalla. Mainittiin ihan Helsingin Sanomissakin, mutta elkää hätäilkö.

Kawagoe festivaalit järjestettiin tänäkin vuonna Kawagoe-nimisessä paikassa, kuten jo 350 vuotta sitten. Elkää kysykö mikä on järki, mutta juoni on seuraava: koristeltuja festivaalivaunuja vedetään ympäri katuja ja vaunuissa esiintyy tanssijoita ja jotain musiikkia. Kuten aina asiaan kuuluu, niin katujen varret ovat täynnä pieniä kojuja joista voi ostaa pientä purtavaa, krääsää tai pelastuksen. Itse tuli maistettua ainakin bataatti(?, sweet potato englanniksi)-jäätelöä ja toinen yleinen herkku oli tikkuun työnnetty banaani joka kastetaan suklaaseen. Maukasta.

Esimerkki 1. Kärjessä mennä viilettää lapsoset ja aikuiset vetävät köydestä kärrejä eteenpäin. Sekä kokonaiskuva kärryjen koosta. Kaikki (18) olivat samantyylisiä.

　Esimerkki 2. Pällistelyä, mutta kun käsky kävi että enemmän itse kuviin.

　Esimerkki 3. Festivaali jatkui iltaan asti, jolloin vaunujen lyhdyt sytytettiin. Hyvältä näyttää. Tässä ei ehkä valot näy niin, mutta piti yrittää saada tanssiukkojakin kuvaan.

Aikaisemmin tulikin jo mainittua suomalaista leipää myyvä leipomo (en tiedä voiko kutsua suomalaiseksi leipomoksi) ja samaan ostoskeskuksen päälle rakennettu huvipuisto. Tulipahan sitten käytyä siellä vuoristoradassa ja vaikkei vuoristoradoista paljon Linnanmäkeä enempää olekaan kokemusta niin täytyy kyllä sanoa että oli melkoista menoa. Ensin ajattelin että tallentaisin koko matkan videoksi, mutta tulin siihen tulokseen että sitten ei ehdi nauttia kyydistä. Totuus on kuitenkin että siitä videosta ei olisi tullut yhtään mitään.

Tässä paras kuva joka yrittää jollain lailla saada kuvattua kokonaisuutta. Vuoristorata menee ensin todella korkealle ja sitten tullaan alas melkein nollapainovoimassa jne. Kuvassa näkyy esim kuinka rata menee seinässä olevan reiän läpi.

Tässäpä vielä kuva muumikahvilasta, kun se jäi aikaisemmalta kerralta uupumaan. Kaikki hauska on hyvää vatsalle.

Lopuksi hampurilainen joka pitää 4 miestä tiellä tai yhden sumopainijana.