Sarjassamme eipä-sitten-opiskella-vaan-pidetään-vaan-hauskaa jakso tuulikellot. Eli koulu vei meidät valmistamaan perinteisiä japanilaisia tuulikelloja täkäläiseltä nimeltään fuurin.

Jospa tästä kuvasta saisi vähän mielikuvaa minkälainen otus on siis kyseessä. Fuurin on lasikupu jonka sisällä on lasinen keppi narussa ja narun päässä paperin palanen. Tuuli ottaa paperiin, keppi osuu kupuun ja kupu heläjää suloisesti.

Operaatio oli kaksivaiheinen:

Ensin puhalletaan lasikupu (minusta oleva kuva on liian suttuinen julkaistavaksi; Pierre saa luvan kelvata nyt).

Ja sitten maalataan kuva vesiväreillä. Tai öljyväreillä jos haluaa, mutta ei kannata insinööreille antaa kovin taiteellista lahjakkuutta vaativia tehtäviä. Hommaa hankaloitti nimittäin sekin vielä että kuva piti piirtää kuvun sisäpuolelle. Tämähän meinaa sitä että kuviot jotka haluaa näkyvän kuvassa päällimmäisenä pitää piirtää ensin ja tekstit pitää kirjoittaa peilikuvana.

Kyllähän siitä fuurin tuli, mutta ei sellainen jota voisi julkisesti esitellä...