No vaikka päivä menikin nukkuessa, niin laitetaas yks kuva tuolta päivältä.

Syömään mennessä, riisipeltojen keskeltä löytyi kaksi automaattia. Toisesta sai ostettua kananmunia ja toisesta bambua. Todella kätevää, jos siis sattuu tarvitsemaan kananmunia tai bambua.

Jaha.. taas aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Tässäpä taas jotain pikkuhiljaa.

Huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa Japanissa sattuu muutama kansallinen vapaapäivä samalle viikolle ja kun pari päivää vapaata viikossa ei tee kuin vihaiseksi niin koko viikko on julistettu vapaapäiväksi (melkein kaikilla). Sesonkia kutsutaan nimellä kultainen viikko (golden week) ja tarkoittaa käytännössä sitä että jokaikinen japanilainen matkustaa jonnekin juuri sillä hetkellä ja kun näitä epeleitä riittää niin ryysis on valmis. Ulkomaille on turha yrittää ostaa lippuja helmikuun jälkeen ja sillä joka yrittää autolla liikenteeseen kultaisen viikon alussa tai lopussa ei ole päässä ihan kaikki kunnossa.

Muutamia vaihtoehtoja leijui ilmassa omien suunnitelmien suhteen, mutta lopulta Hitachin pojat iskivät viisaat päänsä yhteen ja päättivät lähteä autolla Japanin toiseen nurkkaan. Virallisena määränpäänä Hiroshima ja pysähtyen sopivasti matkan varrelle osuvissa kaupungeissa miten nyt sattuu huvittamaan. Minähän siis olin käynyt jo Hiroshimassa suomalaisten kavereitten kanssa joulun tienoilla, mutta eipä siellä määränpäässä ollut tarkoitus olla kuin päivä tai pari.

Starttasimme matkaan perjantaiyönä sekä välttääksemme ruuhkia että saadaksemme alennusta tietulleista. Tiet olivat yötä myötenkin aika täynnä, mutta ei sentään ruuhkaa (mitä nyt tässä kuvassa joka on otettu Tokiossa). Matkaan lähdettiin kuuden hengen porukalla, kahdella autolla ja kolmella kuskilla.

Ensimmäinen pysäkki oli Osaka noin 400-500 km päässä Tokiosta. Kuljettajille aika raskas reissu mutten mikäs on takapenkillä koisatessa. Osakassa tuli ensin pyörittyä perinteisissä turistikohteissa.

Tässä yleisnäkymää Osakasta pilvenpiirtäjän näköalatasanteelta. Kyllä se on ihan kaupungin kokoinen. No onhan se kuitenkin Japanin toiseksi suurin kaupunki.

Tämän jälkeen tuli käytyä Marc Chagallin näyttelyssä ja kaloja pällistelemässä. Osa porukasta lähti nukkumaan Osakassa asuvan tuttavan kämpille jo puolivälissä päivää, että jaksaa sitten illalla, mutta takapenkin nukkujat ovat astetta kovempia jätkiä.

Pistetäänpä vielä toinen kuva akvaarioilta kun en muutakaan keksi.

Koen huomaa liaan myöhään mikä selän takana vaanii.

Ja sitten kun kylillä vietetään aamuun asti ja etsitään autoa pari tuntia osakan keskustasta niin päivälle tulee hyvin mittaa. Seuraava päivä vietetäänkin sitten tekemättä _yhtään_ mitään.

Jääköön tämä viimeiseksi kirsikkakuvaksi.

Tämä tie vie työpaikalle. Vähän niinkuin puudutus ennen hampaan irti repimistä.

No eihän nämä lopu ikinä.

Tässä sama katu yövalaistuksessa. Kokoonnuimme tällä kertaa töitten jälkeen (maanantaina) viettämään pienimuotoista ulkomaalaisten keskinäistä hanamia. Mutta koska katu oli avattu jo autoille ja puistossa on yöllä vähän orpoa niin tarvittiin uusia ratkaisumalleja.

Parkkeerataan minitruck (mikä piru lie suomeksi) kadun varteen, lavalle vähän vaatteita suojaksi ja pikkukatos pään päälle. Siinä on mallin mallia. Kuvassa (vasemmalta oikealle): Katja (saksalainen), Torsten (Katjan tuttava), Hiro (asuu samassa asuntolassa minun kanssa ja työskentelee samassa rakennuksessa), Naoto (Katjan Japanilainen poikaystävä, puhuu Katjalle saksaa ja Katja hänelle japania), enpä muista nimeä (auton vieressä olevan vaatekaupan omistajan ystävä jotka tulivat myöskin nauttimaan hanamista), Daniel (vanha tuttu).

Keli oli jälleen vähän sateinen, mikä rajoitti ilakointia, mutta sen verran saimme kuitenkin elämöityä että poliisi tuli ajamaan meidät kotiin. Eihän me ketään ohikulkijoita tietenkään häiritty, koska mitään ohikulkijoita ei ollut, mutta ilmeisesti naapuritalosta tuli noottia.

Hitachin ainoa merkittävä tapahtuma on sakuramatsuri (kirsikankukkafestivaali). Viikonlopun ajan, pääkatu on suljettu kävelijöiden käytettäväksi ja varsia koristaa kaikki normaalit suomestakin tutut torikojut. Ja toisaalta jotain erilaisia juttuja, joita voisi koittaa suomalaisella torillakin joskus...

Varsin mukavan näköinen pääkatu. Mikä lie ukkeli. Harmi vain että tätä kestää pari viikkoa vain ja sitten se on ohi. Kuulemma jälkikäteen nämä puut saattavat houkutella aikalailla ötökkätä...

Pientä showtakin oli esillä.

Väliaika, kahvia ja pullaa.

Tokion Omote-Sandosta löytyi ihan yllättäen tämmöinen tönö. Hinnat oli niinku kuuluisammillakin merkkituotteilla. Taitaa olla parempi ostaa vaakaraitapaita Suomesta.

Tässä alkaakin sitten jo oikeat kirsikankukat. Puisto on Yoyogikoen melko lailla tokion keskustassa. Harmi vaan että ilma sattui olemaan aika kehno.