Tästä eteenpäin, teksti on kirjoitettu 1.5 vuotta jälkikäteen. Kirjoitan kuitenkin tämän "projektin" loppuun. Saapa nähdä mitä sinä enää muistaa

Elokuun alussa on (joillain) viikon lomat esi-isien muistoksi, ns. Obon. Yksi kolkka Japanista oli vielä kaluamatta: Hokkaido. Sinne siis. Kasaan saatiin neljän hengen porukka: minä, Daniel, Atsuko ja Attila. Ja yksi auto.

Aloitimme kevyesti Sapporosta. Tai minä ja Attila aloitimme. Daniel ja Atsuko ajoivat vuorotellen läpi yön. Sapporo on kuuluisa samannimisestä oluesta ja museokin löytyy joten sinne. Kyllä Hokkaidossakin on ihan lämmin kesäaikaan, joten olutpehmis viilentää kivasti.



Illalla sitten siirryttiin jo daisetsuzanin alueelle. Tämä oli jonkin sortin läjä vuoria jotka kiersivät kraateria. Huippua kohti sitten vaan. Ulkomaalainen ja japanilainen tosin lähtevät matkaan hieman eri varustuksella...



Ensin kiipesimme ylös kurodakelle (tässä siis koko porukka koossa)


ja sitten vuorien päällä kiersimme kauimmaiseen nurkkaan asahidaken juurelle, jonne pystytimme teltan.