Ja sitten alkaa hektiset pari viikkoa, joiden aikana pitäisi ottaa kaikki ilo irti Japanin kuuluisista kirsikankukista.

Varaslähdön kirsikankukkakekkereihin voi ottaa kätevästi luumunkukkia katselemalla. Naapurikaupungissamme Mitossa on suurehko puisto, joka on valtaosiltaan luumupuitten kattama ja soveltuu siis tilanteeseen kuin veitsi voisilmään. Japanin kielikurssilla tutuksi tullut Saksalainen Katja harrastaa myös italian kieltä jota täällä opiskelee pienehkö mutta pippurinen joukko japanilaisia. Heidän kanssaan kävimme jo kerran syömässä illallista ja nyt olivat puuhailleet piknikin puistoon. Näitä häppeningejä kutsutaan paikallisella murteella "hanami":ksi (kukkien katselu), mutta kuten jokainen suomalainen hyvin ymmärtää, niin sehän on vain hyvä tekosyy ottaa vähän miestä väkevämpää.

Jotain tämän näköistä. Kaunista on katsella, mutta vaikea saada kuvaan. Mutta näitä kuvia kyllä riittää.

Tässä koko sekalainen seurakunta. Taas jotain mölpereitä etualalla ja tytöt jää piiloon. Minä kannoin korteni piknik-koriin tekemällä lettuja mansikkasurvoksella ja tokiosta ostettua ruisleipää munavoilla. Näytti menevän alas ihan ok.

Ja illalla oli vielä Hitachin rannassa rantakekkerit nuotion äärellä. Ulkomaalaiskerhon tms. järjestämä "tilaisuus". Luulimme ettei tässä kaupungissa ole meidän lisäksi muita ulkomaalaisia, mutta löytyihän nuita paljonkin. Tosin samoin kuin mekin, useimmat viettävät täällä vain vähän aikaa.

Ja jälleen suomalaisen hyinen veri vetää lumen ja jään keskelle. Tällä kertaa ei kuitenkaan lähdetä merta edemmes kalaan vaan suunnataan lähikukkuloille (noin 60km päähän). Lumi alkaa olla jo aika vähissä täällä niin piti valita pieni mutta lumekas rinne. Kyllä täällä viettää yhden päivän vallan rattoisasti.

Tämän näköistä toimintaa. Keli oli sen verran hyvä että kasvothan sain tietysti poltettua jälleen kerran. Tyhmä ei opi.

Jälkeenpäin tylsyyksissäni nyhersin videoista vielä tällaisen koosteen (xvid, 14mb).

Nyt terävimmät lukijat varmaan jo ihmettelevätkin, että kukas tämä tässä kuvan keskellä oleva tylleröinen onkaan? No sehän on Atsuko. Kerronpa pienen tarinan. Akvaario-lauantain jälkeen menimme Danielin kanssa tutkimaan Hitachin keskustaa ensimmäistä kertaa. Halusin nähdä että onko tämä paikka yhtä kurja kun kaikki väittävät. No aika kurjaltahan se näytti. Kaksi baaria, yksi pubi ja hirveästi snacks-paikkoja. Siinäpä aikamme pyörittyämme kuulimme erään paikan sisältä naisten naurua joten päätimme astua sisään: pienen pieni huone jossa oli baaritiski ja muutama sohva. Baaritiski oli täynnä miehiä ja 4 naistarjoilijaa.

No ehdimme istua sohvilla noin minuutin kun yksi tarjoilijoista tuli istumaan viereen ja jututtamaan. Hetken ihmeteltyämme opimme siis vihdoin mikä on "snacks"-paikka. Pöytään tulee hiljaiseen tahtiin pikku naposteltavaa (snacks) ja paikka takaa aina juttu(mutta ei miksikään muuksi)kaveriksi naisen. Tästä hyvästä muutamaksi tunniksi ja kahdesta oluesta saa kustannettua about 40e. Ja näitä on sitten joka kadun kulmassa... ei tule tolkkua. Niin ja siis Atsuko... hän sattui olemaan seurana töissä olevalle tyttökaverilleen.

Semmosta.

Tällä pelillä sitä sitten nykyään kurvaillaan töihin ja takaisin ja Tokioon ja muuallekin.

Autohan ostettiin varsinaisesti helmikuun eka päivinä. Tämmöset ulkomaalaiset juipit ei autoa saa ostaa Japanissa joten samassa asuntolassa asuva Hiro-san suostui jostain käsittämättömästä syystä toimimaan välimiehenä. Me maksoimme auton kyllä itse, mutta jos tapahtuu jotain vahinkoja niin auto on hänen nimissään. Ja kun sanon että "me maksoimme" niin tarkoitan että Enrico maksoi ja minä maksan hänelle suurinpiirtein saman verran kuin mitä matkustus bussissa ja junassa joka aamu maksaisi.

No asiahan on nyt kuitenkin niin, että kuten aikaisemmin tuli mainittua niin EU-Japani keskus ei ole oikein innoissaan autoista tai moottoripyöristä ja itse asiassa Hitachin puoleltakin on kuulemma olemma semmoinen sääntö että harjoittelijat eivät saa tulla omalla autolla töihin, niin autolla töihin tulo piti laittaa jäihin muutamiksi viikoiksi ja hieroa sovintoa molempien tahojen kanssa. Hitachilta luvan sai helposti ja jopa parkkipaikan, mutta keskukselta luvan saanti otti oman aikansa ja taitavasti muotoiltuja sähköposteja. Siinäpä sitä olisikin oltu jos auton oston jälkeen sitä ei olisi saanut käyttää töihin menoon.