Sittenpä aloiteltiinkin jo paluumatkaa etelärannikkoa pitkin. Siinä piti käydä mm. katsomassa hylkeitä, mutta ei näkynyt joten se siitä. Ja kun reissulla oli tullut ryvettyä ja urheiltua jo hieman liikaakin, niin kylpylä oli paikallaan, vaikka saikin purra hieman hammasta kun upotti palaneita raajoja kuumaan veteen. Tässä valkoisen miehen tyyliä.


Pikaisesti ehti myös käydä ihmettelemässä kylää joka oli maanjäristyksen jälkeen jätetty koskemattomaksi... ja turistikohteeksi. Osa maasta oli noussut, osa laskenut ja sieltä täältä maasta nousi vieläkin höyryä.


Matkamme viimeinen varsinainen nähtävyys oli tämä laavamokkula ja sen vieressä oleva vuori josta sen näki paremmin, mutta jätettäköön tämä kuva viimeiseksi siltä reissulta.