Koulun jälkeen about kuuden aikoihin lähdettiin joukolla ostamaan kännykät, kun edellisenä päivänä (15.9) tuli osa stipendistä pankkitilille. Jotkut heput olivat käyneet edellisenä päivänä tiedustelemassa joukkoalennuksen mahdollisuutta ja ilmeisesti eräästä kaupasta pitäisi jotain alennusta saada. No sen arvaa minkäläinen härdelli syntyy kun 15 eurooppalaista tunkeutuu kauppaan ja yksi erinomaisen hökelö myyjä osaa englantia ja yrittää vastata viiteen yhtäaikaiseen kysymykseen. About parin tunnin päästä alkaa homma hahmottua: nimittäin eihän niillä ole riittävästi juuri sellaisia puhelimia kuin jotkut haluaisivat. Osa siirtyy toisiin kauppoihin ja lopulta vain viisi meistä ostaa puhelimen ko. paikasta, enkä tosiaankaan tiedä saimmeko alennusta vai ei. Kun sopimusten teko vei tunnin, niin siinä vaiheessa alkoi parin kympin alennus tuntua aika pieneltä asialta. No kyllä sieltä sitten kymmenen aikoihin kotiin pääsi. Kauppahan oli virallisesti suljettu jo aikoja sitten.

Toshi.

Meikän kännykässä on paitsi itsestäänselvyydet kuten internetti ja kamera, niin myöskin televisio ja jonkin sortin navigointijuttu. Jotkin palvelut vain ovat japaniksi niin ei oikein pysty käyttämään.