Ensimmäinen työpäivä valkenee. Puku päälle ja baanalle. Aamupäivä sisältää vain yleistä informointia, mutta illalla päästään jo edustamaan. Sentterin tiloissa on kemut joihin on kutsuttu paitsi meidät, niin myöskin firmojen edustajat (eli suomeksi sanottuna meidän pomot), edellisinä vuosina euroopassa olleita japanilaisia opiskelijoita ja joku ministerikin siella kävi puheen pitämässä. Syötiin ja juotiin ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana. Baarin kautta kotiin niinkuin japanilaiseen kulttuuriin kuuluu. Työmiehet eivät mene töitten jälkeen suoraan kotiin vaan muutamalle lasilliselle tyokavereitten kanssa ja kotiin mennaan nukkumaan. Olettaen siis että töistä tohtii lähteä ollenkaan pois... Tällaisenkin tarinan kuulin että jos mies tulee liian aikaisin töistä kotiin joka päivä niin sekään ei ole hyvä koska se näyttää naapureitten silmissä siltä että ei tee kunnolla töitä.

Vinkki: jos sushissa riisipallon päällä on valkoinen lotjake niin jättäkää ihmeessä väliin. Se on (onkohan sille joku oma nimi) 10-lonkeroinen mustekala. Helvetin sitkeetä ja siitä erittyy suuhun jotain jotain juttua joka maistuu pahalle. Sen verran fiksu olin kuitenkin että ensin söin ja sitten vasta kysyin että mitähän tuli tehtyä.

Sushitarjoilu. Siellä näkyy ne valkoset inhokkeet.

Kuva aivan hirveän epäonnistunut, mutta pitäisi esittää tulevaa esimiestä Juichi Araita. Elkää kysykö kumpi on etunimi ja kumpi sukunimi.

Pieni tikkamatsi oluttuopin ääressä piristää. Televisiossa näkyy taifuunin kulku, mutta se ei tässä vaiheessa näytä tunnelmaan vaikuttavan.