Kello 14.00. Vihdoinkin. Tyynen valtameren leppoisan lämpimät tuulenvireet hellivät Naritan lentokentällä. Tarkastukset ongelmitta, mita nyt yhdeltä espanjalaiselta hävisi pukupussi jonnekin (kuulemma jossain päin Ranskaa menossa). Junalla tunnin verran Tokion keskustaan jossa tapaan Hitachin edustajina yhden norjalaisen Robertin ja jonkun japanilaisen, jotka vievät meidät asuntolaan, joka sijaitsee aika lailla Tokion luoteisreunassa.

Täkäläisestä metroliikenteestä löytyy vähän enemmän valinnanvaraa kuin Helsingissä. Metrokartta:
http://www.tokyometro.jp/network/pdf/rosen_eng.pdf
http://www.bento.com/subtop5.html

Pitänee vielä kaivaa Tokion kartta jostain, koska tuossa ei välimatkat ole oikein. Minun (meidän, samassa asuntolassa asuu kaksi muutakin Hitachilla tyoharjoittelussa olevaa eurooppalaista) pysäkki on Shimura-sanchoome (itabashi-ku) ja koulu on Hanzomonissa. Matka oli suhteellisen tuskaisa kun laukusta hajosi pyorä ja piti kantaa 25kg harteilla. Viela kun oli niin hiki etta kädet luisti koko ajan. Nooh, suomalainen mies ei valita.

Asuntolassa on noin 12 neliön huone. Yhteiset vessat, suihkut, pesukoneet, televisiot, keittiöt jne. Onneksi sentään on oma ilmastointilaite. Iloisena yllätyksenä asuntolassa on myös sauna ja pienimuotoinen kylpylä (eli iso amme josta tulee jotain vesisuihkuja), tenniskenttä ja "kuntosali". Yllättäen kaikki on Hitachin valmistamaa: hissit, pesukoneet, televisiot, ilmastointilaitteet.

Oma koti kullan kallis. Kodiksi kai sitä on kutsuttava paremman sanan puutteessa. Luukku ehken.

Ikkunanäkymä päivällä.

Ikkunanäkymä yöllä.