Virkeänä uuteen aamuun. Onneksi makuupussissakin oli niin kylmä ettei tarvinnut pelätä ulos tulemista.

Ilmassa on intoa niin ettei sekaan tahdo sopia.

Kävimme neuvottelemassa skootteriheppulin kanssa kohtuuhintaan jatkosopimuksen. Prrrrryyyyyyyyyymmmmmmmmmmm.

Saaren toiselta reunalta löytyi hieman jylhempää maisemaa. Norjalaistunnelmointia tjsp.



Sitten palasimme edelliseltä illalta tutulle paikalle. En tiedä miksi ihmeessä kissat ovat perustaneet tänne yhdyskuntansa. Ilmeisesti luonnolliset viholliset ovat täällä hieman harvassa. Kotikissoja kaikki. Vain yksi tuhannesta uskaltautui tuttavalliseksi ja seurasi meitä aina salaiselle rannallemme asti. Saimme uuden ystävän jonka nimeksi taisi päätyä Minami (tarkoittaa japaniksi etelää).

Sitten kiirehdittiin kylään ja palautettiin skootterit ja juostiin kohti valaiden katselu laivaa. Myöhästyimme siitä 5 min joten koitimme aikaistaa sukellusreissua, mutta kävikin niin että sukellusporukkakin oli menossa omalla veneellä katsomaan valaita ja niinpä liityimme seuraan. Pienestä meripahoinvoinnista huolimatta minäkin pääsin näkemään muutaman mölliskän.

Takaisin päästyä kaivettiinkin samon tein sukellustamineet esille ja uudestaan menoksi. Sanoisin että tämä oli koko reissulla hauskinta hommaa. Aika pelottavaakin aluksi, mutta käsittämätön määrä outoa ötökkätä löytyy jo parin metrin syvyydestä.

Snorkkelointivehkeetkin oli vuokrattuna edellisillaltana ja tarkoituksena oli ilmeisesti räpiköidä tässä yöpymispaikan vieressä. Päiväsaikaan vaikuttaa huomattavasti houkuttelevammalta kuin aamuseitsemältä. Mutta loppujen lopuksi ei todellakaan ollut siihen aikaa.

Sukeltaesta päästyä pitikin jo aloittaa juokseminen lautalle kohti pääsaarta ja pääsaarella juostiin laivalle kohti Yaeyamaa. Siinä olikin sitten liian kiire ottaa kuvia.

Rahaa ehdittiin nostaa... ja pojat sitä pitikin nostaa ihan kaksin käsin.

Loppukevennys #2: sukeltajien luona asusteli ihka oikea puhuva papukaija. Osasi sanoa huomenta, päivää, anteeksi jne.