No kai se on kiivettävä Fujillekin kun kerta Japaniin asti on tultu. Jotain mikä jokaisen turistin olisi kai pakko tehdä.

Korkeuttahan tällä Japanin korkeimmalla vuorella on noin 3700 m. Loppu alkoi jo häämöttää siinä määrin että vaikka sääennuste olikin hieman epävakainen niin pakko oli lähteä. Se oli se ensimmäinen virhe.

Koska auringonnousun näkeminen Fujin huipulta on kuulemma aivan upeeta ja ältsin mahtavaa niin lähdimme kapuamaan lauantai-iltana kiiveten läpi yön ja tarkoituksena saavuttaa huippu suurinpiirtein aamun koitteessa.

Nämä oli siis suunnitelmat, seuraavaksi käytännön toteutus. Lähdimme liikkeelle jostain 2500 m korkeudella olevalta väliasemalta. Koska kasvustoa ei ole niin tuuli heitti aika inhottavasti röörit täyteen hiekkaa. Parin sadan metrin jälkeen alkoi vähän vettäkin tihkuttaa. Ja sitten sataa. Ja sitten viskoa niin vimmatusti. Kaiken lisäksi kun tällä korkeudella lämpötila tippuu aikalailla ja yöllä sitäkin enemmän. Loppujen lopuksi neljän hengen joukkueestamme kaksi jatkoi ylös asti ja minä... öhm... jäin tukemaan jo lähes kuolleeksi todettua toveriamme. Minun matka vei muistaakseni suurinpiirtein 3250 m korkeuteen. Sen verran pitää vielä todeta että ennen kuin aloitimme paluun niin jouduimme odottelemaan aika kauan eräällä väliasemalla koska portit polulle oli suljettu turvallisuussyistä. Tuuli oli niin kova että kaatumisen riski oli suuri.

Tässä vielä kuva aamun koitosta jostain 3000 m kieppeiltä.

Ai niin. Se pitää vielä mainita, että kiipeämistämme hankaloitti se, että vuori oli tupaten täynnä japanilaisia. Eli suomeksi sanottuna juutuimme ruuhkaan. Polku oli reunustettu köysin ja siinä mahtu kulkemaan yksi tai enintään kaksi vierekkäin ja näitä hassuja pikku japanilaisia riitti silmänkantamattomiin. Uskomatonta toimintaa.