Tällä pelillä sitä sitten nykyään kurvaillaan töihin ja takaisin ja Tokioon ja muuallekin.

Autohan ostettiin varsinaisesti helmikuun eka päivinä. Tämmöset ulkomaalaiset juipit ei autoa saa ostaa Japanissa joten samassa asuntolassa asuva Hiro-san suostui jostain käsittämättömästä syystä toimimaan välimiehenä. Me maksoimme auton kyllä itse, mutta jos tapahtuu jotain vahinkoja niin auto on hänen nimissään. Ja kun sanon että "me maksoimme" niin tarkoitan että Enrico maksoi ja minä maksan hänelle suurinpiirtein saman verran kuin mitä matkustus bussissa ja junassa joka aamu maksaisi.

No asiahan on nyt kuitenkin niin, että kuten aikaisemmin tuli mainittua niin EU-Japani keskus ei ole oikein innoissaan autoista tai moottoripyöristä ja itse asiassa Hitachin puoleltakin on kuulemma olemma semmoinen sääntö että harjoittelijat eivät saa tulla omalla autolla töihin, niin autolla töihin tulo piti laittaa jäihin muutamiksi viikoiksi ja hieroa sovintoa molempien tahojen kanssa. Hitachilta luvan sai helposti ja jopa parkkipaikan, mutta keskukselta luvan saanti otti oman aikansa ja taitavasti muotoiltuja sähköposteja. Siinäpä sitä olisikin oltu jos auton oston jälkeen sitä ei olisi saanut käyttää töihin menoon.